Kuten otsikko sanoo, ajattelin nyt kirjoitalla pienen pohjustuksen elämääni ja tämän hetkiseen tilanteeseeni. But then again, where to begin telling about me. No aloitetaan koulusta. Elikkäs siis opiskelen tällä hetkellä ammattiopisto Lappiassa ravintolakokin koulutusohjelmassa, eli siis luulisi että osaisin tehdä ruokaakin. No niinhän sitä luulisi. Kyllähän mä koulussa aina jotain saan aikaiseksi mutta rehellisesti mun aivot jumittaa aina kun niitä tarvis eniten. En keksi tai muista mitä pitäisi tehdä tai miksi ellei naamani edessä ole täysi ohje ja silloinkaan en ole sata varma asiasta. Valitan, tällainen olen ollut koko elämäni ja varmasti jatkossakin olen. mutta jatketaan. Koska olen suorittanut lukion aikaisemmin oli koulutukseni vain kaksi vuotinen, normaalin kolme vuotisen rinnalla. Eli siis hypin miten sattuu jaksoissa.
No sitten, joulu-tammikuun olin työharjoittelussa tornion kaupunginhotellin ravintolassa, mikä oli kiinnostava kokemus ja hetkellinen tuho minulle. Myönnän että opin siellä uusia asioita ja näiden suhteen olen hieman varmempi mutta kaikki se puolentoista vuoden aikana kerätty itseluottamus ja taito tuhottiin tuon harjoittelun aikana. Myönnän myös että tein itsekkin pieniä virheitä ja en ollut niin aktiivinen kuin olisi ollut suotavaa. Ja vaikka sain siitä itseäni tyydyttävän numeron, ei se lopulta auttanut minua paljoakaan. Unirytmini meni täysin sekaisin vuorotyössä ja tuon harjoittelun jälkeen elämän rytmini oli muutaman kuukauden sitä että nukuin 3-5 tuntia yössä, eli valvoin lähes 20 tuntia per päivä. Mutta se myös häiritsi kouluani. Ainakin neljännen ja viidennen jakson aikana. Näissä molemmissa minulla tuli kamalasti poissaoloja vaikka osa luvallisiakin. Myöski se että päättötyöt sun muut jutut tulivat vastaan ja vaikka olinkin niitä tehnyt eivät ne valmistuisi ajoissa mikä aiheutti huolta ja murhetta enemmän kuin saatoin kuvitellakkaan. Myöskin se millaisessa työryhmässä joutuisin tekemään viimeiset työni tässä koulutuksessa antoi huolta. Vaikka opettaja oli mukava, olivat muut oppilaat oman käsitykseni mukaan kolmos vuoden kusipäitä näin rehellisesti sanottuna. Joten en tullut toimeen heidän kanssaan. Tämä osaltaan lisäsi ahdistustani koulun suhteen ja varmasti johti lopulta siihen uudelleen masentumiseen ja pieneen hermoromahdukseen jonka kävin läpi. Onnekseni koulussa on ymmärtäväiset opettajat ja saimme sovittua uuden järjestelyn. Korvaan loppu vuoden poissaolojani koulun ruokalassa ja käyn viimeisen jakson uudelleen nyt syksyllä. Olen myös nyt loppu keväästä käynyt uudelleen psykiatrin pakeilla koska kuten mainitsin masennukseni uusiutumiseen ainakin jollain asteella. Tällä hetkellä suurin syy masentumiseeni on yksinäisyys, mikä ei täysin johdu ystävien puutteesta.
Minulla on vielä tässä syksyllä ennen koulun alkua käytävä juttelemassa kaikki asiat selviksi koululla koska minulla alkaisi nyt syksyllä myös toinen koulutus. Eli olen hakenut myös leipuri-kondiittoriksi tässä keväällä ja päässyt sinne, joten omasta mielestäni haluaisin katsoa asiat kuntoon myös heidän suhteensa tämän toisen koulutuksen venymisen takia.
No niin siinä jotain koulustani. ehkäpä myöhemmin lisää jostain asiasta
0 kommenttia:
Lähetä kommentti