Pitkä aikais lukijoilleni, kyllä, päätin päivittää blogiani kun on taas tapahtunut elämässäni kaikenlaista ihmeellistä ja vähemmän ihmeellistä. Tietenkin useimmat lukiani ovat olleet vallan tietoisia niistä asioista jotka elämässäni tapahtuvat ja tapahtuivat. Mutta aloitetaan pienimmistä, kenties..
Elikkä olen nyt viimeiset vuoden päivät ollut työttömänä, koulusta valmistumiseni jälkeen. Ei ole näkynyt elämässäni mitään valopilkun tapaista joka olisi antanut edes pientä iloa elämääni. Olen saanut kysyä töitä ties mistä ja ties keneltä ja kaikki ovat yksinkertaisesti sanoneet ettei heillä juuri nyt ole tarvetta ottaa ketään töihin. Joten ei ole auttanut kuin olla tekemättä mitään eriskummallista elämälläni.
Olen kyllä tiennyt ravintolakokin koulutukseni alusta asti että en välttämättä haluaisi tehdä päivääkään alan töitä ja se myös vahvistui koulutukseni aikana olleessa työharjoittelussa.. Tykkään kyllä tehdä ruokaa mutta en välttämättä halua tehdä sitä aamusta iltaan ^^' Joten tyydyn hyvin olemaan kotikokki joka tekee "aivan mahdottoman hyvää ruokaa" :D yeah, right, syötävää edes kuitenkin. Joten olen työttömyyteni alusta asti vähän katsellut mikä olisi sitä työtä mikä sitten sopisi minulle tai edes kiinnostaisi minua. Vaihtoehdot ovat pyörineet aika laidasta laitaan. Niin toimittajaa kuin opettajaakin. Kenties kassatyöntekijä? Vaikka eihän se nyt tarvitse mitään suurta kouluttautumista :D oh well.. No nyt sitten löytyy tuossa vuoden vaihteessa yksi vaihtoehto jota pääsin työkkärin avustuksella vähän kokeilemaankin. Voisi olla kovinkin mielenkiintoista työskennellä kirjastossa joten kun yhteishaut alkoivat hain kyseisen alan koulutukseen ja vähän muihinkin mitkä olisivat kiinnostaneet edes vähäsen. Hain myös eri puolille suomea ja tiesin että siitä vielä seuraisi muutto touhut jos johonkin pääsisin jopa.
No tulokset tulivat kesäkuun alussa ja toivat mukanaan niin iloa kuin pettymystäkin. En ollut päässyt ykkösvaihtoehtooni mutta olin kuitenkin päässyt haluamaani koulutukseen kirjastoalalle. Ykkösvaihtoehdossa olin aika korkealla varasijalla ja monet ystäväni olivat sitä mieltä että olisin sinne vallankin helposti varasijalta päässyt. Itse en ihan yhtä suurta luottamusta omannut mutta kesäkuun lopussa tuli uusi ilmoitus että olin kuin olinkin varasijalta haluaamani kouluun päässyt.
Tämän johdosta suuntana siis Vantaa ja tieto- ja kirjastopalveluiden koulutusohjelma Keravalla. Näin aluksi asuminen vantaalla hyvän ystäväni luona koska eipä ollut kuulunut mitään vapaista asuinnoista joita olin hakenut jo ties kuinka monta kuukautta. Joten pakkohan se oli ottaa vastaan loistava tarjous ja muutta pieneen 12neliön huoneeseen, joka vieläpä paljastui isommaksi kuin mitä omat kuvitelmani alunperin antoivat mieltä. Voipihan tuohon vielä joutua ostamaan jotain huonekalua ettei se vaikuta kovinkaan tyhjältä :D Vielä on vähän laatikoiden purku keskissä mutta eihän se oo niin kiireellinen juttu :) ei kai tästä ihan heti olla muuttamassa pois ellei joku tosi hyvä tarjous tule vastaan :D
Ai niin, tämän koko postauksen päätarkoitus ihan unohtui. NYT ON PIENEN KAUPUNGIN HENKKA MUUTTANUT ISOON KAUPUNKIIN JOSSA PARHAIDEN YSTÄVIEN SEURASTA SAA NAUTTIA KOVASTI PALJON!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kiitos :) toivottavasti netin myötä tänne saisi myös postattua hieman enemmän tavaraakin vaikkakin vähän asian vierestä :D Koulu alkaakin sitten jo tiistaina, mutta sehän on oikeasti vain sivuseikka joska tärkeintä on tämä ystävien seura tietenkin :)
07 elokuuta 2011
12 kesäkuuta 2011
a new try
ja taas kerran saan todeta etten ehkä sittenkään osaa ylläpitää blogia kun taas on edellisestä kerrasta yli vuosi aikaa ^^'
Mutta kaipa minulla on ajatukset aina jossain muualla että osaisin keskittyä tämmöiseenkin. Kokeillaan nyt kuitenkin.
Mitäpä tapahtumia viime aikoina on ollut. Ylitse pääsemätön tylsyys kun on vuoden verran pyöritellyt peukaloita koska Torniosta ei vain löydy minulle töitä. En tiedä mistä se johtuu mutta tämmöistä iloa on minulle annettu. Eikä sekään paranna iloa yhtään että viimeisen vuoden sisällä olen muuttanut kohta kolme kertaa. Neljäskin saattaa tulla, sen saan tietää torstaina. Nimittäin työttömyyden vuoksi olen hakenut kouluun taas kerran. Josko sieltä löytyisi jotain mikä oikeasti innostaisi ja josta saisi edes jonkinlaisia töitä. Tokihan minulla on pieniä haaveita siitä mitä haluaisin tehdä mutta toteutus on vielä kaukainen unelma. Vain aika kertoo miten tulee käymään.
Tässä nyt lyhyt päivitys elämääni. toivottavasti pian tulisi jotain uutta kirjoitettavaa
ps. Huomasin tätä kirjoittaessa että minulla on paha tapa harhailla asiasta toiseen sen mukaan mitä päähäni sattuu iskemään ^^' pahoittelen jos se tekee tekstistä vaikeasti luettavaa :p
Mutta kaipa minulla on ajatukset aina jossain muualla että osaisin keskittyä tämmöiseenkin. Kokeillaan nyt kuitenkin.
Mitäpä tapahtumia viime aikoina on ollut. Ylitse pääsemätön tylsyys kun on vuoden verran pyöritellyt peukaloita koska Torniosta ei vain löydy minulle töitä. En tiedä mistä se johtuu mutta tämmöistä iloa on minulle annettu. Eikä sekään paranna iloa yhtään että viimeisen vuoden sisällä olen muuttanut kohta kolme kertaa. Neljäskin saattaa tulla, sen saan tietää torstaina. Nimittäin työttömyyden vuoksi olen hakenut kouluun taas kerran. Josko sieltä löytyisi jotain mikä oikeasti innostaisi ja josta saisi edes jonkinlaisia töitä. Tokihan minulla on pieniä haaveita siitä mitä haluaisin tehdä mutta toteutus on vielä kaukainen unelma. Vain aika kertoo miten tulee käymään.
Tässä nyt lyhyt päivitys elämääni. toivottavasti pian tulisi jotain uutta kirjoitettavaa
ps. Huomasin tätä kirjoittaessa että minulla on paha tapa harhailla asiasta toiseen sen mukaan mitä päähäni sattuu iskemään ^^' pahoittelen jos se tekee tekstistä vaikeasti luettavaa :p
15 toukokuuta 2010
huh huh.. viime kirjoitus kerrastani onkin taas aikaa kamalasti. melkein vuosi.. jee olempa aktiivinen. no ei oikeastaan. ei se aktiivisuuden puutetta oo. En vain ole kyennyt kirjoittamaan ja se on rehellinen totuus asiaan. masennus on vaivannut pahasti ja kaikki yritykset kirjoittaa mitään, jopa tätä blogiani, ovat kuolleet yrityksiin. joten jei, kiva kiva. näin minulla siis taas menee.. Mutta mutta koitan nyt saada pientä muutosta siihen vaikka en odotakkaan että elämässäni olisi mitään suuria tapahtumassa. tai no oikeastaan kirjoitan koska ne kai tavallaan tapahtuivat jo. kaksi asiaa olisi jooista kertoa ja joihin perehdyn nyt
ensimmäiseksi olisi tuo koulu puoli. Eli kuten aikaisemmassa tekstissä sanoin, kouluni olisi pitänyt olla kaksi vuotinen, koska olen käynyt lukion ja saan sitä kautta hyväksi lukuja. Mutta eipä mennyt ihan niin. kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, koin pienen hermoromahduksen vuosi sitten ja se vaikutti kouluuni. joten se siis siirtyi kolmannelle vuodelle, joka lähti oikeastaan hyvin liikkeelle, kunnes taas tapahtui jotain. Ensimmäisen jakson olin vielä voimissani ja viimeistelin jopa silloin päättötyötäni iloisin mielin. Kunnes jei, koneeni päätti tehdä äkkikuoleman ja huh kaikki koulutyöni tuhottu. Eli lähes valmis päättötyö taivaan tuuliin. No vähemmästäkin masentuu ja tuskastuu. JA tämä sitten tietenkin vaikutti koko elämääni täysin. Koulu ei enää niin kiinnostanut kun kaikki näkemäni vaiva meni hukkaan. unirytmini sekoisi täysin niin että nukuin lähes koko päivän ja valvoin koko yön melkeimpä. rehellisesti tuossa vaiheessa mikään ei minua kiinnostant ja melkein puoli vuotta kului tuohon tahtiin välittämästä edes kämpän kunnosta paljoakaan.
no tuohon tuli sitten muutos koulun ja vanhempien suunnalta kun menin viime palaveriin sen suhteen mitä pitäisi asian suhteen tehdä. Itsellenikin se oli varsinainen herätys kuopan pohjalleni. Vaihtoehdot olivat seuraavat, joko jätän koulun tähän eli en saa papereita ja ei ole ammatillista koulutusta. tai käyn koulun loppuun. Koulun loppuun käynti edellytti sitä että en ole kertaakaan poissa taikka saan kelalta kivat vaateet saada opintotuet takaisin viimeisen kolmen vuoden ajalta. No sehän sitten herätti minut ja päätin ottaa viime hetket vakavasti ja koettaa parhaani koulun suhteen. Palaveri pidettiin ennen hiihtolomaa ja sovittiin että loman jälkeen tulisin kouluun. Ja näin teinkin. Ja hiihtolomastani kerron hieman enemmän myöhemmin.
Jatkakseni koulusta. Loman jälkeen menin kouluun hieman mietteliään oloisena että mitähän minulla on edessäni. Onneksi siellä oli muutama tuttu kakkos vuoden opiskelija ravintolan puolella joten en ollut ihan täysin yksikseni siellä ja tutustuimpa tuon muutaman viikon aikana muutamaan uuteenkin tyyppiin. yhtenä mainittakoon topi. Topiin tavallaan tutustuin jo kakkos vuonna mutta hän vaikutti hieman hiljaiselta ja etäiseltä tyypiltä. Semmoiselta parikymppiseltä hevari tyypiltä, punaisine pitkinen letteineen. No olihan se yllätys kuulla että poika onkin vasta 17 vuotta :D täyttää kahdeksantoista syksymmällä. Että jee, ulkonäkö voi todellakin pettää välistä. Mutta ei siinä, mukava tyyppi ja on kiva löytää joku toinenkin joka harrastaa roolipelausta :) siis kavereideni lisäksi :D
Mutta joo, eli kouluni alkoi uusin voimin sillä että olin kaksi viikkoa koulun ravintolan keittiössä niissä hommissa mihin opettaja sattui käskemään. ja sen jälkeen kaksi viikkoa pakersin päättötyöni parissa jonka jouduun aloittamaan täysin alusta. Mutta parempi niin. tämän ansiosta tein työstäni erilaisen ja sain paljon positiivista palautetta niin opettajilta kuin oppilailtakin. Nyt olen saanut päättötyöni valmiiksi ja vienyt sen jo koulun kirjastoon kansitettavaksi, eli se puoli on osaltani hoidettu kokonaan pois. nyt viime viikon keskiviikkona, 12. päivä tein myös viimeiset näyttöni koulutukseni suhteen ja toivon että niistä tulisi edes hyväksyttävä numero. Vaikka olenkin ollut luokkani parhaimmistoa ja vaikka tuo saamani herätyssoitto sai minut yrittämään parhaani, ei tuo näyttöpäivä kuitenkaan mikään paras ollut ja nyt minulle riittää numeroksi jo se ykkönenkin. mutta sen saan tietää vasta maanantaina koska opettajan kokous esti opettajaa antamasta arviointiani näyttöpäivänäni. Joten sitä odotellessa. Mutta mikäli se menee läpi, on kouluni sitten lähes valmis siltä osin ja tarvitsee minun vain olla koulussa päättäjäisiin asti jotka ovat näillä näkymin 4.6 :3
Ja nyt siihen toiseen asiaan joka tapahtui tuossa hiihtolomalla. Eli olin päättänyt hiihtolomakseni mennä ystäväni Tzinin luokse koska hän oli ollut viime aikoina allapäin lemmikkinsä pois menon vuoksi ja halusin piristää nuorta neitoa. Reissuani edeltävällä viikolla sitten juttelimme ja jotenkin puheen aiheeksi tuli seurustelu meidän kahden välillä mutta päätimme molemmat että odottaisimme sen suhteen kuitenkin vielä. Että tämä tapaaminen oli vain ystävien välillä vaikka Tzini vaatikin että saisi nukkua kainalossani, enkä kyllä voinut sitä häneltä kieltää yhtään.
No reissu oli pitkä ja vaativahko, minulla kun on ystäviä ympäri suomea ja vähän muuallakin :3 mutta reissu oli kyllä sen arvoinen. Tzinin vanhemmat olivat mielenkiintoisia mutta mukavia tyyppejä, eikä minun olisi tarvinnut jännittää yhtään mutta kai se on vaan normaalia. Tzini oli onnekseni iloinen tulostani ja se oli myös minusta mukavaa. Ensimmäinen yö vain oli kaikkea muuta kuin mitä olin odottanut. Kaipa me molemmat olimme nukkumaan mennessämme hieman ujoja koska kumpikaan ei maininnut mitään tzinin kainalossa nukkumisesta. itse siinä makasin selälläni ja Tzini taas selkä minuun päin. En tiedä kauanko siinä makasimme kunnes neiti kääntyi ja julisti aika vaativalla äänellä että tahtoi nyt nukkua kainalossa. Enkä minä sitä häneltä voinut kieltääkkään. Joten päästin neidon kainalooni ja etsimme hyvää asentoa. sitten en kyllä täysin muista mitä tapahtui mutta luulen antaneeni ystävälleni lohduttavia suukkoja kasvoille. Ja joista yksi sitten eksyi suupieleen ja seuraava huulile. tai seuraavat parikin. en muista niin tarkasti ^^'' Mutta sen muistan kuinka Tzini sanoi "ettei minun pitänyt tehdä moista." ja muistan itse vastanneeni että "ei pitänyt ei, mutta joskus näitä vain tapahtuu" tai jotain sinne päin ^^'' mutta tämä taas johti sitten siihen että aikaisemmat seurustelupuheet tulivat taas esiin ja lopputuloksena aloimme seurustelemaan. Meillä tuli viikko sitten 2kk täyteen ja hyvin tuntuu menevän :) tokihan tuo välimatka on välillä rasittava mutta hyvää kannattaa odottaa :) meillä on ollut puhetta että Tzini tulisi valmistujaisiin jota odotan kyllä innolla :)
Mutta tässäpä tämän hetkiset kuulumiset elämääni.. ehkäpä piakkoin uutta tekstiä tulossa..
ensimmäiseksi olisi tuo koulu puoli. Eli kuten aikaisemmassa tekstissä sanoin, kouluni olisi pitänyt olla kaksi vuotinen, koska olen käynyt lukion ja saan sitä kautta hyväksi lukuja. Mutta eipä mennyt ihan niin. kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, koin pienen hermoromahduksen vuosi sitten ja se vaikutti kouluuni. joten se siis siirtyi kolmannelle vuodelle, joka lähti oikeastaan hyvin liikkeelle, kunnes taas tapahtui jotain. Ensimmäisen jakson olin vielä voimissani ja viimeistelin jopa silloin päättötyötäni iloisin mielin. Kunnes jei, koneeni päätti tehdä äkkikuoleman ja huh kaikki koulutyöni tuhottu. Eli lähes valmis päättötyö taivaan tuuliin. No vähemmästäkin masentuu ja tuskastuu. JA tämä sitten tietenkin vaikutti koko elämääni täysin. Koulu ei enää niin kiinnostanut kun kaikki näkemäni vaiva meni hukkaan. unirytmini sekoisi täysin niin että nukuin lähes koko päivän ja valvoin koko yön melkeimpä. rehellisesti tuossa vaiheessa mikään ei minua kiinnostant ja melkein puoli vuotta kului tuohon tahtiin välittämästä edes kämpän kunnosta paljoakaan.
no tuohon tuli sitten muutos koulun ja vanhempien suunnalta kun menin viime palaveriin sen suhteen mitä pitäisi asian suhteen tehdä. Itsellenikin se oli varsinainen herätys kuopan pohjalleni. Vaihtoehdot olivat seuraavat, joko jätän koulun tähän eli en saa papereita ja ei ole ammatillista koulutusta. tai käyn koulun loppuun. Koulun loppuun käynti edellytti sitä että en ole kertaakaan poissa taikka saan kelalta kivat vaateet saada opintotuet takaisin viimeisen kolmen vuoden ajalta. No sehän sitten herätti minut ja päätin ottaa viime hetket vakavasti ja koettaa parhaani koulun suhteen. Palaveri pidettiin ennen hiihtolomaa ja sovittiin että loman jälkeen tulisin kouluun. Ja näin teinkin. Ja hiihtolomastani kerron hieman enemmän myöhemmin.
Jatkakseni koulusta. Loman jälkeen menin kouluun hieman mietteliään oloisena että mitähän minulla on edessäni. Onneksi siellä oli muutama tuttu kakkos vuoden opiskelija ravintolan puolella joten en ollut ihan täysin yksikseni siellä ja tutustuimpa tuon muutaman viikon aikana muutamaan uuteenkin tyyppiin. yhtenä mainittakoon topi. Topiin tavallaan tutustuin jo kakkos vuonna mutta hän vaikutti hieman hiljaiselta ja etäiseltä tyypiltä. Semmoiselta parikymppiseltä hevari tyypiltä, punaisine pitkinen letteineen. No olihan se yllätys kuulla että poika onkin vasta 17 vuotta :D täyttää kahdeksantoista syksymmällä. Että jee, ulkonäkö voi todellakin pettää välistä. Mutta ei siinä, mukava tyyppi ja on kiva löytää joku toinenkin joka harrastaa roolipelausta :) siis kavereideni lisäksi :D
Mutta joo, eli kouluni alkoi uusin voimin sillä että olin kaksi viikkoa koulun ravintolan keittiössä niissä hommissa mihin opettaja sattui käskemään. ja sen jälkeen kaksi viikkoa pakersin päättötyöni parissa jonka jouduun aloittamaan täysin alusta. Mutta parempi niin. tämän ansiosta tein työstäni erilaisen ja sain paljon positiivista palautetta niin opettajilta kuin oppilailtakin. Nyt olen saanut päättötyöni valmiiksi ja vienyt sen jo koulun kirjastoon kansitettavaksi, eli se puoli on osaltani hoidettu kokonaan pois. nyt viime viikon keskiviikkona, 12. päivä tein myös viimeiset näyttöni koulutukseni suhteen ja toivon että niistä tulisi edes hyväksyttävä numero. Vaikka olenkin ollut luokkani parhaimmistoa ja vaikka tuo saamani herätyssoitto sai minut yrittämään parhaani, ei tuo näyttöpäivä kuitenkaan mikään paras ollut ja nyt minulle riittää numeroksi jo se ykkönenkin. mutta sen saan tietää vasta maanantaina koska opettajan kokous esti opettajaa antamasta arviointiani näyttöpäivänäni. Joten sitä odotellessa. Mutta mikäli se menee läpi, on kouluni sitten lähes valmis siltä osin ja tarvitsee minun vain olla koulussa päättäjäisiin asti jotka ovat näillä näkymin 4.6 :3
Ja nyt siihen toiseen asiaan joka tapahtui tuossa hiihtolomalla. Eli olin päättänyt hiihtolomakseni mennä ystäväni Tzinin luokse koska hän oli ollut viime aikoina allapäin lemmikkinsä pois menon vuoksi ja halusin piristää nuorta neitoa. Reissuani edeltävällä viikolla sitten juttelimme ja jotenkin puheen aiheeksi tuli seurustelu meidän kahden välillä mutta päätimme molemmat että odottaisimme sen suhteen kuitenkin vielä. Että tämä tapaaminen oli vain ystävien välillä vaikka Tzini vaatikin että saisi nukkua kainalossani, enkä kyllä voinut sitä häneltä kieltää yhtään.
No reissu oli pitkä ja vaativahko, minulla kun on ystäviä ympäri suomea ja vähän muuallakin :3 mutta reissu oli kyllä sen arvoinen. Tzinin vanhemmat olivat mielenkiintoisia mutta mukavia tyyppejä, eikä minun olisi tarvinnut jännittää yhtään mutta kai se on vaan normaalia. Tzini oli onnekseni iloinen tulostani ja se oli myös minusta mukavaa. Ensimmäinen yö vain oli kaikkea muuta kuin mitä olin odottanut. Kaipa me molemmat olimme nukkumaan mennessämme hieman ujoja koska kumpikaan ei maininnut mitään tzinin kainalossa nukkumisesta. itse siinä makasin selälläni ja Tzini taas selkä minuun päin. En tiedä kauanko siinä makasimme kunnes neiti kääntyi ja julisti aika vaativalla äänellä että tahtoi nyt nukkua kainalossa. Enkä minä sitä häneltä voinut kieltääkkään. Joten päästin neidon kainalooni ja etsimme hyvää asentoa. sitten en kyllä täysin muista mitä tapahtui mutta luulen antaneeni ystävälleni lohduttavia suukkoja kasvoille. Ja joista yksi sitten eksyi suupieleen ja seuraava huulile. tai seuraavat parikin. en muista niin tarkasti ^^'' Mutta sen muistan kuinka Tzini sanoi "ettei minun pitänyt tehdä moista." ja muistan itse vastanneeni että "ei pitänyt ei, mutta joskus näitä vain tapahtuu" tai jotain sinne päin ^^'' mutta tämä taas johti sitten siihen että aikaisemmat seurustelupuheet tulivat taas esiin ja lopputuloksena aloimme seurustelemaan. Meillä tuli viikko sitten 2kk täyteen ja hyvin tuntuu menevän :) tokihan tuo välimatka on välillä rasittava mutta hyvää kannattaa odottaa :) meillä on ollut puhetta että Tzini tulisi valmistujaisiin jota odotan kyllä innolla :)
Mutta tässäpä tämän hetkiset kuulumiset elämääni.. ehkäpä piakkoin uutta tekstiä tulossa..
20 heinäkuuta 2009
so wwhat's up?
Kuten otsikko sanoo, ajattelin nyt kirjoitalla pienen pohjustuksen elämääni ja tämän hetkiseen tilanteeseeni. But then again, where to begin telling about me. No aloitetaan koulusta. Elikkäs siis opiskelen tällä hetkellä ammattiopisto Lappiassa ravintolakokin koulutusohjelmassa, eli siis luulisi että osaisin tehdä ruokaakin. No niinhän sitä luulisi. Kyllähän mä koulussa aina jotain saan aikaiseksi mutta rehellisesti mun aivot jumittaa aina kun niitä tarvis eniten. En keksi tai muista mitä pitäisi tehdä tai miksi ellei naamani edessä ole täysi ohje ja silloinkaan en ole sata varma asiasta. Valitan, tällainen olen ollut koko elämäni ja varmasti jatkossakin olen. mutta jatketaan. Koska olen suorittanut lukion aikaisemmin oli koulutukseni vain kaksi vuotinen, normaalin kolme vuotisen rinnalla. Eli siis hypin miten sattuu jaksoissa.
No sitten, joulu-tammikuun olin työharjoittelussa tornion kaupunginhotellin ravintolassa, mikä oli kiinnostava kokemus ja hetkellinen tuho minulle. Myönnän että opin siellä uusia asioita ja näiden suhteen olen hieman varmempi mutta kaikki se puolentoista vuoden aikana kerätty itseluottamus ja taito tuhottiin tuon harjoittelun aikana. Myönnän myös että tein itsekkin pieniä virheitä ja en ollut niin aktiivinen kuin olisi ollut suotavaa. Ja vaikka sain siitä itseäni tyydyttävän numeron, ei se lopulta auttanut minua paljoakaan. Unirytmini meni täysin sekaisin vuorotyössä ja tuon harjoittelun jälkeen elämän rytmini oli muutaman kuukauden sitä että nukuin 3-5 tuntia yössä, eli valvoin lähes 20 tuntia per päivä. Mutta se myös häiritsi kouluani. Ainakin neljännen ja viidennen jakson aikana. Näissä molemmissa minulla tuli kamalasti poissaoloja vaikka osa luvallisiakin. Myöski se että päättötyöt sun muut jutut tulivat vastaan ja vaikka olinkin niitä tehnyt eivät ne valmistuisi ajoissa mikä aiheutti huolta ja murhetta enemmän kuin saatoin kuvitellakkaan. Myöskin se millaisessa työryhmässä joutuisin tekemään viimeiset työni tässä koulutuksessa antoi huolta. Vaikka opettaja oli mukava, olivat muut oppilaat oman käsitykseni mukaan kolmos vuoden kusipäitä näin rehellisesti sanottuna. Joten en tullut toimeen heidän kanssaan. Tämä osaltaan lisäsi ahdistustani koulun suhteen ja varmasti johti lopulta siihen uudelleen masentumiseen ja pieneen hermoromahdukseen jonka kävin läpi. Onnekseni koulussa on ymmärtäväiset opettajat ja saimme sovittua uuden järjestelyn. Korvaan loppu vuoden poissaolojani koulun ruokalassa ja käyn viimeisen jakson uudelleen nyt syksyllä. Olen myös nyt loppu keväästä käynyt uudelleen psykiatrin pakeilla koska kuten mainitsin masennukseni uusiutumiseen ainakin jollain asteella. Tällä hetkellä suurin syy masentumiseeni on yksinäisyys, mikä ei täysin johdu ystävien puutteesta.
Minulla on vielä tässä syksyllä ennen koulun alkua käytävä juttelemassa kaikki asiat selviksi koululla koska minulla alkaisi nyt syksyllä myös toinen koulutus. Eli olen hakenut myös leipuri-kondiittoriksi tässä keväällä ja päässyt sinne, joten omasta mielestäni haluaisin katsoa asiat kuntoon myös heidän suhteensa tämän toisen koulutuksen venymisen takia.
No niin siinä jotain koulustani. ehkäpä myöhemmin lisää jostain asiasta
No sitten, joulu-tammikuun olin työharjoittelussa tornion kaupunginhotellin ravintolassa, mikä oli kiinnostava kokemus ja hetkellinen tuho minulle. Myönnän että opin siellä uusia asioita ja näiden suhteen olen hieman varmempi mutta kaikki se puolentoista vuoden aikana kerätty itseluottamus ja taito tuhottiin tuon harjoittelun aikana. Myönnän myös että tein itsekkin pieniä virheitä ja en ollut niin aktiivinen kuin olisi ollut suotavaa. Ja vaikka sain siitä itseäni tyydyttävän numeron, ei se lopulta auttanut minua paljoakaan. Unirytmini meni täysin sekaisin vuorotyössä ja tuon harjoittelun jälkeen elämän rytmini oli muutaman kuukauden sitä että nukuin 3-5 tuntia yössä, eli valvoin lähes 20 tuntia per päivä. Mutta se myös häiritsi kouluani. Ainakin neljännen ja viidennen jakson aikana. Näissä molemmissa minulla tuli kamalasti poissaoloja vaikka osa luvallisiakin. Myöski se että päättötyöt sun muut jutut tulivat vastaan ja vaikka olinkin niitä tehnyt eivät ne valmistuisi ajoissa mikä aiheutti huolta ja murhetta enemmän kuin saatoin kuvitellakkaan. Myöskin se millaisessa työryhmässä joutuisin tekemään viimeiset työni tässä koulutuksessa antoi huolta. Vaikka opettaja oli mukava, olivat muut oppilaat oman käsitykseni mukaan kolmos vuoden kusipäitä näin rehellisesti sanottuna. Joten en tullut toimeen heidän kanssaan. Tämä osaltaan lisäsi ahdistustani koulun suhteen ja varmasti johti lopulta siihen uudelleen masentumiseen ja pieneen hermoromahdukseen jonka kävin läpi. Onnekseni koulussa on ymmärtäväiset opettajat ja saimme sovittua uuden järjestelyn. Korvaan loppu vuoden poissaolojani koulun ruokalassa ja käyn viimeisen jakson uudelleen nyt syksyllä. Olen myös nyt loppu keväästä käynyt uudelleen psykiatrin pakeilla koska kuten mainitsin masennukseni uusiutumiseen ainakin jollain asteella. Tällä hetkellä suurin syy masentumiseeni on yksinäisyys, mikä ei täysin johdu ystävien puutteesta.
Minulla on vielä tässä syksyllä ennen koulun alkua käytävä juttelemassa kaikki asiat selviksi koululla koska minulla alkaisi nyt syksyllä myös toinen koulutus. Eli olen hakenut myös leipuri-kondiittoriksi tässä keväällä ja päässyt sinne, joten omasta mielestäni haluaisin katsoa asiat kuntoon myös heidän suhteensa tämän toisen koulutuksen venymisen takia.
No niin siinä jotain koulustani. ehkäpä myöhemmin lisää jostain asiasta
19 heinäkuuta 2009
first time for everything
no itse asiassa ei ihan. Onhan minulla aikaisemmin ollut jonkin sortin blogi, tosin sen loppu tulos oli iso kasa shaisse angstia. which wasn't fun for anybody. joten kai tämä on nyt sitten uusinta yritys epätoivoisin ilmein ja aattein. Blogin nimestä voi fiksummat päätellä että tänne tulee laitettua muutakin kuin vain valitusta kuinka epäreilua elämä on tai kuinka olenkaan laiska tekemään mitään. koitan myös tänne tunkea väliin kirjoitus ideoita ja kirjoitus yrityksiä joita voi sitten lukea ja mahdollisesti kommentoidakin halutessaan.
minun pääni kun on pieni idea kaivos joka ei meinaa tuottaa tulosta. jospa tämä sitten auttaisi pitemmän päälle. katsotaan ja koetetaan.
ja blogiani lukiessa, ensimmäinen joka valittaa kirjoitusvirheistä, uhrataan jumalille. en ole päättänyt mille jumalille mutta kaipa joku löytyy tarpeen vaatiessa..
minun pääni kun on pieni idea kaivos joka ei meinaa tuottaa tulosta. jospa tämä sitten auttaisi pitemmän päälle. katsotaan ja koetetaan.
ja blogiani lukiessa, ensimmäinen joka valittaa kirjoitusvirheistä, uhrataan jumalille. en ole päättänyt mille jumalille mutta kaipa joku löytyy tarpeen vaatiessa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
